Cornet: "Mikä seikkailu! 30 vuotta kestänyt sivu kääntyy. Se on pelottavaa, mutta olen ollut uskomattoman onnekas.

Alizé Cornet pelasi tiistaina ammattilaisuransa viimeisen ottelun Court Philippe Chatrierin savikentällä. Ranskalainen hävisi loogisesti tämän Roland-Garrosin vuoden 2024 turnauksen ensimmäisellä kierroksella, kun hän hävisi väistyvälle finalistille ja maailmanlistan kahdeksannelle sijalle, Kiinan Qinwen Zhengille, kahdessa erässä (6-2, 6-1). Entinen maailmanlistan 11. sija (2009), joka pitää hallussaan peräkkäin pelattujen Grand Slam -turnausten ennätystä (69), oli hyvin tunteikas ottaessaan mikrofonin.
Alizé Cornet: "Minulle merkitsee paljon, että saan juhlia urani päättymistä täällä Roland-Garrosissa. Se on hienoa, koska itkin jo eilen Rafan ottelun jälkeen, ja nyt itken taas tänään. Olen valmistautunut tähän hetkeen viikkoja, mutta en usko, että koskaan on valmis, kun on aika sanoa hyvästit.
Nyt käännetään aikamoinen sivu, 20 vuoden ammattilaistenniksen sivu. Itse asiassa kyseessä on kuitenkin pikemminkin 30 vuoden sivu, sillä aloitin tenniksen pelaamisen 4-vuotiaana. Minun on siis jätettävä kaikki se taakseni ja aloitettava uusi luku elämässäni. Se on tavallaan pelottavaa. Olen ollut uskomattoman onnekas saadessani elää tätä elämää.
Nyt näen kuvat uudelleen (valkokankaalla), ja olen pitänyt tähän asti kiinni, mutta nyt tunteet valtaavat minut, koska näen, miten pitkälle olen päässyt. Ja... olen todella ylpeä itsestäni, todella ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut. Olisin halunnut tehdä enemmän, kuten aina, kuten tänäänkin, olisin halunnut voittaa ja tehdä paremman suorituksen.
Mutta olen antanut kaikkeni urheilulleni, ja kuten sanoin, olen todella onnekas, että olen saanut elää tämän elämän. Se on tietysti vaatinut paljon vaivaa, uhrauksia, kovaa työtä ja sielunelämää. On ollut paljon ylä- ja alamäkiä. Mutta silti, mikä seikkailu!
Isä, äiti, Bastien (hänen veljensä Sébastien), jos olisimme tienneet tänne saapuessamme vuonna 2005, kun olin 15-vuotias, että 20 Roland-Garrosia myöhemmin olisimme yhä täällä Centre Courtilla kiireisen uran jälkeen, olisimme varmaan ilmoittautuneet tähän seikkailuun. Kiitos, että olette aina olleet tukenani, alusta asti, ensimmäisistä askelistani lähtien."