Huomisen tenniksen laboratorio: onko Masters Next Genillä tulevaisuutta?
Vuonna 2017 luotu Masters Next Gen (tai Next Gen ATP Finals) ei ole pelkkä “mini Masters” alle 21‑vuotiaiden kahdeksalle parhaalle pelaajalle. ATP:lle se on laboratorio: tila, jossa testataan uusia sääntöjä ja nostetaan samalla esiin huomisen tähtiä.
Turnaus yhdistää intensiivisen rytmin, rennon tunnelman ja show’hun suunnitellun elämyksen, jonka tavoitteena on vangita nykypäivän yleisö. Perinteen ja spektaakkelin välimaastossa se ylittää pelkän pokaalin tavoittelun: se kyseenalaistaa tenniksen tulevaisuuden ja paljastaa ne lahjakkuudet, joiden odotetaan hallitsevan kiertuetta.
ATP:N HUOLET ERÄÄN AJAN PÄÄTTYMISEN ÄÄRELLÄ
Jotta ymmärtää, miksi Masters Next Gen herättää niin suurta kiinnostusta, on palattava sen ytimeen: näyttää, millaista tulevaisuuden tennis on – niin pelaajien kuin pelin itsensä kautta. ATP kuvitteli sen paljastajaksi, tapahtumaksi, joka pystyy tiivistämään muutamaan päivään ne suuret linjat, jotka piirtävät kiertueen tulevaisuutta. Formaatti on lyhyt, intensiteetti maksimaalinen, mutta kunnianhimo valtava.
Vuonna 2016 Roger Federer päättää kauden Wimbledoniin polvi‑ ja selkävammojen vuoksi. Rafael Nadal puolestaan hoitaa rannevammaa. Ja Novak Djokovic, joka oli kauden alussa kiertueen kiistaton johtaja, alkaa horjua ja osoittaa ensimmäisiä itseluottamuksen menetyksen merkkejä.
Vain Andy Murray, joka nousee maailman ykköseksi, näyttää olevan taiteensa huipulla. Siitä riittää aihetta pohdinnalle – ja tietylle huolelle – ATP:n sisällä, kun sen supertähdet näyttävät ennenaikaisen väsymisen merkkejä, vaikka heidän todellinen alamäkensä koittaakin vasta myöhemmin.
Juuri tässä epävarmuuden ilmapiirissä ATP:n silloinen puheenjohtaja Chris Kermode päättää lanseerata Next Gen ATP Finalsin, turnauksen, joka on ajateltu välttämättömäksi työkaluksi Big 4:n seuraajien valmisteluun.
« Uusi sukupolvi on tulossa, meidän on nostettava nämä lahjakkuudet esiin »
Näin 19. marraskuuta 2016 Next Gen ATP Finals perustetaan virallisesti uutena kilpailuna, joka rikastuttaa seuraavan vuoden kalenteria.
Konsepti muistuttaa ATP Finalsin ajatusta, jossa kohtaavat kauden kahdeksan parasta pelaajaa. Tällä kertaa paikan valokeilassa saavat kuitenkin uudet tulokkaat ja nuoret lupaukset (vuoteen 2024 asti 21‑vuotiaat ja nuoremmat, sen jälkeen 20‑vuotiaat ja nuoremmat).
Kahdeksan pelaajaa, joista yksi villillä kortilla (kutsu), kutsutaan Milanoon, joka isännöi tapahtuman viisi ensimmäistä painosta.
“ATP:llä on vastuu tuoda esiin enemmän pelaajia paljon laajemmalle yleisölle”, selitti Chris Kermode ja jatkoi: “Meillä on supertähtiä, jotka ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana ylittäneet itse urheilun ja nousseet todellisiksi maailmanikoneiksi. Mutta uusi sukupolvi on tulossa, ja meidän on nostettava nämä uudet lahjakkuudet esiin.”
Innovaatioiden tavoittelu nuoren yleisön hurmaamiseksi
Kaikki tietävät: uudet sukupolvet, erityisesti Z‑sukupolvi (vuosina 1997–2012 syntyneet), ovat kasvaneet näyttöjen (puhelimet ja tabletit), sosiaalisen median sekä lyhyen, dynaamisen ja näyttävän sisällön keskellä.
Nämä kaikki piirteet ovat ristiriidassa tenniksen olemuksen kanssa: lajin, jossa ottelut – erityisesti Grand Slameissa – voivat venyä viiteen erään ja kestää yli neljä tai viisi tuntia. Näissä oloissa on vaikea pitää nuorten huomio ilman, että he tarttuvat älypuhelimeensa.
Lähtökohtana oli havainto ikääntyvästä yleisöstä – Tennis TV:n tilaajien keski‑ikä oli tuolloin 61 vuotta – ja ATP alkoi suunnitella Next Gen ATP Finalseja. Ajatus: tarjota lyhyempiä otteluita, lähes show’ksi rakennettuja, joissa esiintyvät nuoret pelaajat, jotka voivat inspiroida uutta sukupolvea ja nousta huomisen mestareiksi.
« Ihmiset katsovat mielellään idoleitaan, tämä ei nosta katsojalukuja »
Vaikka ajatus vaikutti luontevalta, tapahtuman luominen synnytti kiertueella myös epäilyjä. Ensimmäiseen painokseen osallistunut Andrey Rublev totesi tuolloin:
“Tämä ei auta nostamaan katsojalukuja. Ehkä vain ihan alussa. Mutta tennis itsessään ei tule suositummaksi. Mielestäni olisi parempi kutsua pelaajia, jotka ovat yhtä ikonisia kuin Roger Federer. Ihmiset katsovat mielellään idoleitaan, eikä ketään oikeasti kiinnosta säännöt.”
Vaikka jotkut äänet, kuten Rublevin, epäilivät tapahtuman todellista vaikutusta, ATP piti linjansa: tenniksen modernisoimiseksi on uskallettava horjuttaa sen perustuksia. Ja juuri tällä kentällä – sääntöjen, rytmin ja näyttämöllisyyden tasolla – Next Gen ATP Finals erottui nopeasti.
SÄÄNNÖT, JOTKA RIKKOVAT TENNIKSEN KOODIT
Ensimmäisestä painoksestaan lähtien Masters Next Gen omaksuu kokeilulaboratorion roolin, jyrkässä kontrastissa perinteisiin turnauksiin, joissa jokainen muutos herättää pitkiä kiistoja.
Näyttävin muutos koskee ottelumuotoa: maratoneriä ei enää nähdä, vaan pelataan viiden erän otteluita, joissa jokainen erä pelataan neljään peliin, ja tie‑break alkaa tilanteessa 3–3.
Vaikutus on välitön: erien alut ovat intensiivisempiä ja paine sekä syöttäjällä että palauttajalla on jatkuva. Jokainen piste on tärkeä – muuten erä voi lipsahtaa käsistä hyvin nopeasti.
Tämän dynamiikan vahvistamiseksi ATP päättää poistaa myös edut: tilanteessa 40–40 ratkaisee yksi piste, kuten nelinpelissä jo on tapana. Myös let‑syöttö poistuu. Jos pallo koskettaa verkon nauhaa ja putoaa syöttöruutuun, pelataan piste normaalisti loppuun.
ELC, tuomaroinnin uusi kuningas
Tuomaroinnin osalta muutos on lähes täydellinen. Vaikka tuomarituomari on edelleen paikalla ilmoittamassa tuloksen, linjatuomarit korvataan elektronisella linjatuomiojärjestelmällä (ELC, Electronic Line Calling), joka oli aiemmin käytössä vain challenge‑tilanteissa (pelaajien pyytämät tarkistukset), ei suoraan reaaliaikaiseen tuomarointiin.
Ensimmäistä kertaa ATP‑turnauksen historiassa päätökset ovat siis automaattisia, välittömiä ja kiistämättömiä. Tavoitteena on vähentää pelikatkoja ja tuomarikiiistoja.
Tämä onkin kaikista kilpailussa testatuista innovaatioista se, jolla on ollut myöhemmin suurin vaikutus ATP‑ ja WTA‑kiertueisiin.
Nopeampi pisteiden rytmi
Myös ajan hallinta uudistetaan täysin. Kuuluisa shot clock pakottaa 25 sekuntiin pisteiden välillä. Kaikille näkyvä kello, joka on sijoitettu takapäätyihin, muistuttaa pelaajia siitä, ettei vitkastelulle ole enää tilaa.
Shot clock toimii samalla implisiittisenä viestinä pelaajille kuten Rafael Nadal ja Novak Djokovic, jotka tunnetaan siitä, että he käyttävät paljon aikaa pisteiden välissä ja ylittävät säännöllisesti 30 sekuntia ennen syöttöä. Toimenpide miellyttää monia faneja, jotka ovat kyllästyneet loputtomiksi koettuihin rutiineihin.
Huomiota herättänyt coaching ja liikkumisvapaus katsomossa
Sivunvaihtojen aikana käyttöön otetaan toinen merkittävä muutos.
Kuulokemikrofonin avulla pelaajat ja valmentajat voivat vaihtaa lyhyesti ajatuksia, aivan kuten insinööri Formula 1 ‑kilpailussa tai joukkueenjohtaja pyöräilykilpailussa.
Myös yleisöä hemmotellaan epätavallisella vapaudella tennismatsissa: sisään‑ ja ulostulot sekä liikkuminen ovat sallittuja jopa pisteiden aikana.
Ainoastaan takapäätyjen takainen alue, jolla liike häiritsee pelaajia eniten, jää poikkeukseeksi. Puristien mielestä tämä on poikkeama, mutta niille, jotka haaveilevat elävämmästä tenniksestä lähempänä muiden lajien koodeja, se on merkki avautumisesta.
Ainutlaatuisen formaattinsa lisäksi Masters Next Gen menestyi myös urheilullisesti: turnaus on tarjonnut todellisen ponnahduslaudan uudelle sukupolvelle, joka kykenee horjuttamaan Big 3:a ja sen varjossa pelanneita haastajia. Vuosien saatossa kilpailu on muovannut ja tuonut esiin uusia kasvoja, joiden on määrä hallita ATP‑kiertuetta.
LÄHETYSALUSTA UUDELLE SUKUPOLVELLE
Vuonna 2017 ensimmäinen sukupolvi, jonka on määrä ottaa Big 3:lta viestikapula, on jo hyvin tunnistettavissa lajia seuraaville. Andrey Rublev, joka oli ollut neljännesfinalisti US Openissa muutamaa kuukautta aiemmin, Denis Shapovalov – joka oli Montréalissa kaatanut Nadalille ruman tappion – Karen Khachanov ja Borna Coric kuuluivat ennakkosuosikkeihin.
Yllätys tulee kuitenkin muualta: 21‑vuotias Hyeon Chung nousee turnauksen sensaatioksi ja voittaa finaalissa Rublevin. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän osoittaa Milanon olleen todellinen laukaisualusta: hän etenee Australian Openin välieriin vaikuttavan turnauksen päätteeksi, johon sisältyy voitto Novak Djokovicista.
Selvästä potentiaalistaan huolimatta hänen kehityksensä kuitenkin katkeaa myöhemmin toistuviin vammoihin.
Sinneristä Alcaraziin – Milanon hieno perintö
Seuraavana vuonna Stefanos Tsitsipas voittaa tittelin. Hänen hyökkäävä pelinsä ja yksi‑kätinen rystynsä, josta on tullut kiertueella harvinaisuus, vahvistavat hänen nousukuntoaan: vuotta myöhemmin hän voittaa Lontoon ATP Finalsin, osoituksena siitä, että Milano paljasti paljon enemmän kuin pelkkää potentiaalia.
Sen jälkeen on Jannik Sinnerin vuoro loistaa: 18‑vuotias ja vasta sijalla 93 maailmassa oleva italialainen hiihtolupaus jyrää kilpailun ja voittaa kotikatsomonsa edessä. Viisi vuotta myöhemmin hänestä tulee maailman ykkönen ja moninkertainen Grand Slam ‑mestari.
Vuonna 2021 esiin nousee toinen ihmelapsi: 18‑vuotias Carlos Alcaraz, tuleva Espanjan tenniksen keulakuva ja Rafael Nadalin manttelinperijä, dominoi vastustajiaan ja nousee turnauksen sensaatioksi. Alle vuotta myöhemmin hän voittaa US Openin ja nousee historian nuorimmaksi maailman ykköseksi – täydellinen esimerkki Masters Next Genin ponnahduslautarooleista.
Hienoja nousuja… ja muutamia pettymyksiä
Kahdeksan painoksen aikana Masters Next Gen on paljastanut lukuisia lahjakkuuksia.
Monet heistä pelaavat nykyään säännöllisesti sijoilla 10–30: Daniil Medvedev, Karen Khachanov, Andrey Rublev, Holger Rune, Lorenzo Musetti, Alex de Minaur, Ugo Humbert, Alejandro Davidovich Fokina, Jack Draper, Jiri Lehecka sekä viimeisimpinä Arthur Fils ja Jakub Mensik.
Muille tie on ollut mutkikkaampi. Vuonna 2023 kruunattu Hamad Medjedovic kamppailee vielä vakiinnuttaakseen paikkansa top 50:ssä, Dominic Stricker elää epävarmuuden vaihetta ja harkitsee taukoa urallaan, kun taas Brandon Nakashima, vuoden 2022 voittaja, odottaa yhä ensimmäistä pääkiertueen titteliään.
INNOVAATIOITA, JOISTA TULI UUSI NORMI
Kun ATP käynnisti Masters Next Genin vuonna 2017, monet näkivät sen pelkkänä kokeilukenttänä, laboratoriona ilman todellisia vaikutuksia kiertueeseen.
Kahdeksan vuotta myöhemmin kuva on täysin toinen: useista Milanossa testatuista innovaatioista on tullut pysyviä, mikä todistaa, että turnaus on ainakin osittain täyttänyt tehtävänsä.
« Menetämme tenniksen viehätyksen »
Merkittävin muutos on täyden elektronisen tuomaroinnin käyttöönotto. Ilman linjatuomareita kaikki päätökset on nyt uskottu ELC‑järjestelmälle, joka on nopeampi, luotettavampi ja herättää vähemmän kiistoja.
Koronapandemia kiihdytti tätä siirtymää: silloin linjatuomarit katosivat väliaikaisesti kentiltä. Sittemmin koko kiertue on siirtynyt täysin sähköiseen järjestelmään.
Teknologian käyttö ei vakuuta kaikkia pelaajia, kuten Arthur Fils, joka muistelee savikenttien linjatuomareita kaiholla:
“Menetämme tenniksen viehätyksen. Kun olin nuorempi, kentällä oli enemmän elämää. Kovalla alustalla se menee, mutta massakentillä tuomareita todella kaipaa.”
Vain Roland‑Garros pitää vielä pintansa: turnaus säilyttää linjatuomarit ainakin vuoden 2026 painoksessaan.
Coaching podit Melbournessa
Toinen sittemmin välttämättömäksi tullut muutos on 25 sekunnin shot clockin käyttöönotto.
Vuodesta 2020 lähtien syöttöjen välinen kello on ollut sääntö sekä ATP‑ että WTA‑kiertueella. Sääntö, joka on tuonut mukanaan lukuisia aikarajan ylityksestä johtuvia varoituksia – joiden osa pelaajien mielestä on ollut oikeutettuja, osa ei.
Vähemmän näkyvästi, mutta yhtä olennaisesti, myös toinen kehitys on vakiintunut: kenttäcoachingin salliminen. Kuulokkeita ei enää tarvita: kaudesta 2025 lähtien pelaajat voivat keskustella vapaasti valmentajansa kanssa ilman rangaistuksen pelkoa.
Australian avoimet on tämän uuden vapauden innoittamana mennyt vielä askeleen pidemmälle: pääkentälle on asennettu “coaching podit” kentän kulmiin helpottamaan pelaajien ja tiimien välistä vuorovaikutusta.
Uutuus ei ole täysin hurmannut kaikkia: “Kaikki lajit kehittyvät ja uudistuvat, eikä tennis ole poikkeus. Se on vain näin”, tokaisi esimerkiksi Alexander Zverev. Stefanos Tsitsipas puolestaan myönsi “nauraneensa” nähdessään turnausjohtaja Craig Tileyn uuden keksinnön.
UUDISTAJAPROJEKTI ETSII TOISTA HENGENVETOANSA
Masters Next Genin tulevaisuus näyttää nykyään epävarmalta. Vaikka jotkut innovaatiot ovat lopulta vakiintuneet, toiset ovat jääneet pelkiksi kokeiluiksi: neljään peliin pelattavat erät, etujen poistaminen tai let‑syötön kumoaminen eivät ole läpäisseet lopullista koetta.
Vaikuttaa myös siltä, että ATP etsii uutta suuntaa: vuonna 2025 kahta sääntöä muutetaan. Eri‑taukoa lyhennetään 120 sekunnista 90 sekuntiin, ja katsojille sallitaan täydellinen liikkumisvapaus ensimmäisten kolmen pelin ajan. Nämä hienosäädöt antavat vaikutelman, että liitto kiertää kehää – ikään kuin ideat tenniksen uudelleenkeksimiseksi olisivat käymässä vähiin.
Tällä hetkellä turnauksen kiinnostavuus onkin ennen kaikkea urheilullinen – ja sekin yhä rajallisempi. Vuonna 2024 ATP laskee ikärajan 20 vuoteen ja poistaa paikallisen villin kortin, joka harvoin on osoittautunut kannattavaksi.
Turnauksen siirto Jeddahiin (2023–2025) keskelle joulukuuta on vähentänyt sen vetovoimaa: monet pelaajat haluavat mieluummin levätä tai valmistautua seuraavaan kauteen. Poisjäännit lisääntyvät, ja jopa osallistujien on toisinaan vaikea motivoitua.
Arthur Fils ilmoitti vuonna 2024 lähtevänsä kisaan “kuin treeniviikkoon”, kun taas Joao Fonseca – vaikka voitti turnauksen – kieltäytyi palaamasta seuraavana vuonna.
Next Gen ‑nimitys kehitysohjelmana
Tunnetuimpien nuorten tähtien poissaolon lisäksi muitakin epäilyksiä jää. ATP on esimerkiksi päättänyt etuajassa irtisanoa sopimuksensa Saudi‑Arabian liiton kanssa, jättäen turnauksen ilman isäntäkaupunkia vuodelle 2026, vaikka sopimus ulottui vuoteen 2027 asti.
“Next Gen” ‑termin perinnön jatkamiseksi ATP ilmoitti vuonna 2024 järjestelmästä, joka tukee nuorten pelaajien etenemistä: alle 20‑vuotiaiden top 350 ‑pelaajat saavat kahdeksan suoraa sisäänpääsyä Challenger 125‑ tai 100‑turnauksiin, ja top 250 ‑pelaajille myönnetään lisäksi yksi villi kortti ATP 250‑turnaukseen ja kaksi kutsua karsintoihin.
Tämä laajempi lähestymistapa korostaa samalla aikakauden muutosta. Useiden innovaatioiden vakiinnuttua ja toisten jäätyä kokeiluasteelle Masters Next Gen on käännekohdassa.
Kalenterisijoittelun, pelaajien hiipuvan kiinnostuksen ja tulevaisuuden epävarmuuden heikentämänä turnaus tuntuu loittonevan alkuperäisestä kunnianhimostaan ja muuttuvan pelkäksi kehitystyökaluksi. Jäljelle jää kysymys siitä, mitä se todella merkitsee modernille tennikselle – ja onko sillä vielä roolia pelattavana tulevina vuosina.
VAHVA PERINTÖ, HAPARTELEVA TULEVAISUUS
Kahdeksan vuotta perustamisensa jälkeen Masters Next Gen jättää kaksijakoisen perinnön. Se suunniteltiin laboratorioksi, joka modernisoi tennistä ja valmistaa aikaa Big 3:n jälkeen; se mahdollisti merkittävien innovaatioiden, kuten shot clockin ja elektronisen tuomaroinnin, testaamisen ja paljasti pelaajia, kuten Sinnerin ja Alcarazin, jotka hallitsevat nykyään kiertuetta.
Mutta sen paikka kalenterissa, pelaajien vähentynyt panostus ja ATP:n muuttuneet prioriteetit ovat heikentäneet sen roolia. Ikärajan laskun ja laajemman “Next Gen” ‑ohjelman luomisen myötä turnaus näyttää nyt etsivän uutta merkitystä.
Tulevaisuus näyttää, onnistuuko se uudistumaan – vai kuuluuko se jo menneisyyteen.
Huomisen tenniksen laboratorio: onko Masters Next Genillä tulevaisuutta? 
Tennis: vähän tunnetut totuudet off-seasonista – levon, stressin ja fyysisen selviytymisen välillä 
Entä jos tennis menettäisi sielunsa? Robotisoidun tuomaroinnin tapaus perinteen ja epäinhimillisen moderniuden välissä 
Selvitystyöt - Saudi-Arabia, loukkaantumiset, sota ja liiketoiminta: TennisTemplen paljastamat tenniksen kiehtovat kulissit