Tennistä repivä paradoksi: uupuneet pelaajat ja tukossa oleva kalenteri, mutta näytösotteluita yhä enemmän
Vaikka pelaajat ovat jo vuosien ajan kritisoineet armotonta ottelutahtia ja tauotonta kautta, joulukuussa järjestettäviä näytösotteluita on enemmän kuin koskaan.
Valitukset väsymyksestä, kuusinumeroinen palkkio ja erilaisten toimijoiden rahoittamien tapahtumien lisääntyminen ovat muuttaneet välikauden nopeasti kasvavaksi rinnakkaiseksi markkinaksi. Järjestelmäksi, jossa tennis paljastaa omat ristiriitaisuutensa.
OTTELUKALENTERIN PARADOKSI: UUPUNEET PELAAJAT, MUTTA AINA KENTÄLLÄ
Yli kymmenen vuoden ajan ylikuormitettu ottelukalenteri on ollut yksi tenniksen maailman toistuvimmista puheenaiheista. Sekä top 10 -tähdet että top 100 -pelaajat toistavat väsymättä samaa johtopäätöstä: kausi on liian pitkä, palautumisaika riittämätön ja kehot kuluvat nopeammin kuin koskaan.
"ATP:n on tehtävä jotain kalenterin suhteen", vaati Carlos Alcaraz kauden aikana ja lisäsi: "Meillä ei oikeastaan ole hetkiä, jolloin voimme rauhassa treenata tai levätä."
Naisten puolella maailman kakkonen Iga Swiatek on yksi näkyvimmistä tilanteen kriitikoista: "Kun vilkaisen kalenteria, ajattelen, että pelaamme aivan liikaa. Kalenteri on hullu. Se on todella vaativa ja vaikea."
Pidentyneet Masters 1000- ja WTA 1000 -turnaukset kalenterin tukkeutumisen syynä
Silti eteen nousee paradoksi: kaikesta tästä toistuvasta valittamisesta huolimatta pelaajat eivät ole koskaan pelanneet näin paljon, mukaan lukien virallisten kilpailujen ulkopuolella.
ATP/WTA-kausi kestää tammikuun alusta marraskuun puoliväliin, lähes yksitoista kuukautta kilpailuja. Välikauden, jonka on tarkoitus kestää neljästä kuuteen viikkoa, pitäisi antaa pelaajille mahdollisuus hoitaa vammojaan, palautua, vahvistaa fyysistä kuntoaan ja työstää pelinsä tiettyjä osa-alueita seuraavaa kautta varten.
Käytännössä tämä tauko on vähitellen katoamassa, pääasiassa näytösotteluiden vuoksi. Pelaajat matkustavat edelleen paljon kuten muulloinkin vuoden aikana, mutta tällä kertaa muutamaksi kilpailupäiväksi, mikä väistämättä lyhentää lepoaikaa.
Masters 1000- ja WTA 1000 -turnausten pidentäminen 12 päivän mittaisiksi on myös vahvistanut kalenterin tukkoisuutta. Madrid, Rooma, Montreal/Toronto, Cincinnati ja Shanghai toimivat lähes kuin Grand Slamit, kun paikalla ollaan pitkään ja vaatimustaso pysyy korkeana lähes kahden viikon ajan.
Naisten tilanne parempi kuin miesten?
ATP-kiertueella Monte-Carlo on ainoa suurtapahtuma, jonka pelaajat voivat jättää väliin: kahdeksan muuta Masters 1000 -turnausta on pelattava, muuten seuraa taloudellisia rangaistuksia, kuten 25 prosentin vähennys kauden lopun bonukseen, jos jättäytyy pois.
Naisilla on hieman enemmän liikkumavaraa: Rooma, Montreal/Toronto ja Cincinnati eivät ole pakollisia, eivätkä myöskään viikon mittaiset Dohan ja Dubain turnaukset.
Kokonaisuutena tilanne on kuitenkin molemmilla kiertueilla sama: tauot turnausten välillä katoavat, ja pelaajat voivat viettää joskus kuukaudenkin poissa kotoaan (Indian Wells–Miami maaliskuussa, Madrid–Rooma toukokuussa ja Montreal/Toronto–Cincinnati elokuussa), treenaten ja pelaten lopulta vain muutaman ottelun.
Vähemmän otteluita, mutta huomattavasti fyysisempi peli
Paradoksaalisesti nykyiset miespelaajat pelaavat vähemmän otteluita kuin Thomas Musterin tai Jevgeni Kafelnikovin aikaan 1990-luvulla. Muster pelasi esimerkiksi 104 ottelua vuonna 1995 (vuonna, jolloin hän voitti 12 titteliä), Kafelnikov 105 ottelua vuosina 1995 ja 1996 sekä 101 ottelua vuonna 2000.
Nykyinen top 10 -pelaaja sen sijaan pelaa 65–80 ottelua, ja maailman ykkönen päätyy yleensä 70–85 otteluun, kuten Carlos Alcaraz vuonna 2025 (71 voittoa, 9 tappiota). Mutta fyysinen intensiteetti on räjähtänyt: alustat ovat hitaampia, pallorallit pidempiä, median vaatimukset suurempia ja taso aiempaa tasaisempi.
Tässä kontekstissa joulukuun näytösotteluiden lisääntyminen (lähes kymmenen vuonna 2025) korostaa paradoksia puheen väsymyksestä ja jatkuvasta läsnäolosta kentällä.
VUODEN LOPUN NÄYTÖSOTTELUT – LIIKETOIMINTAA, JOSTA ON TULLUT VÄISTÄMÄTÖNTÄ
Samaan aikaan kun pelaajat arvostelevat sietämättömäksi käynyttä kalenteria, joka ei enää tarjoa todellisia palautumisjaksoja, näytösottelut vain lisääntyvät. Niistä on tullut todellisia minitapahtumia, joita fanit ja media seuraavat tarkasti.
Kymmenen tai viisitoista vuotta sitten, kun Big 3 (Federer, Nadal, Djokovic) hallitsi kiertuetta, kauden lopun näytösottelut voitiin melkein laskea sormin.
Tunnetuin niistä oli Mubadala World Tennis Championship, joka luotiin vuonna 2009 Abu Dhabiin. Yksinkertainen konsepti löysi yleisönsä: kolmen päivän näytösturnaus joulukuun lopussa tai tammikuun alussa, ajateltuna kenraaliharjoitukseksi Australian avointa varten.
Formaatti (kahdet puolivälierät, kahdet välierät ja finaali – kaikki paras kolmesta erästä) oli selkeä ja osallistujien taso teki turnauksesta ajoittain lähes virallisen oloisen.
250 000 dollarin voittopalkinnolla tapahtuma saavutti merkittävää arvostusta. Vuosina 2009–2022 kaikki suuret tähdet kävivät siellä: Nadal voitti viidesti, Djokovic neljästi. Vuonna 2017 lisättiin myös naisten ottelu, mikä vahvisti entisestään tämän tapahtuman asemaa.
Mutta kun rinnalle nousi näyttävämpiä, tuottoisampia ja fyysisesti vähemmän kuluttavia tapahtumia, turnaus lopulta katosi vuonna 2022.
Yhä houkuttelevampia nimiä
Nykyään joulukuu muistuttaa rinnakkaiskiertuetta: UTS:n (Ultimate Tennis Showdown) finaali Lontoossa, Miami Invitational, Garden Cup New Yorkissa, näytösotteluita Intiassa, Macaossa, Dubaissa tai Kiinassa.
Näiden tapahtumien usein näyttävät nimet on suunniteltu kiinnittämään huomio ja pitämään yleisön kiinnostus yllä aikana, jolloin fanit – jotka ovat saaneet nauttia tenniksestä lähes yksitoista kuukautta – näyttävät silti valmiilta kuluttamaan sitä lisää.
Myös osallistujalistoissa panostetaan tähtiloisteeseen: Carlos Alcaraz kiertää minikiertueella Yhdysvalloissa, Aryna Sabalenka on Madison Square Gardenissa järjestettävän näytösottelun päätähti, kun taas Daniil Medvedev ja Gaël Monfils suuntaavat Intiaan pelaamaan muutamia sekajoukkueotteluita.
Jotkut tapahtumat ulottuvat jopa tammikuuhun, kuten Etelä-Koreassa järjestettävä näytösottelu juuri ennen Australian avointa, jossa vastakkain asettuvat Carlos Alcaraz ja Jannik Sinner.
Järjestäjille resepti on yksinkertainen: täysi vapaus kalenterin suhteen, lyhyet formaatit ja korkea kannattavuus. Tähtiä voidaan lähestyä ilman ATP:n tai WTA:n rajoitteita, ja he saavat palkkioita, jotka ovat joskus verrattavissa virallisten turnausten ansioihin, mutta huomattavasti pienemmällä vaivalla.
"UTS-turnauksista maksetaan hyvin, mikä tekee niistä erittäin kilpailukykyisiä"
Patrick Mouratogloun vuonna 2020 luoma UTS tarjoaa joka vuosi erittäin houkuttelevia palkintoja joulukuussa Lontoossa järjestettävässä finaaliviikonlopussa. Kokonaispalkintopotti on 1,6 miljoonaa euroa, ja voittaja voi kuitata jopa 500 000 euroa.
Ennen kaikkea show’ksi suunniteltu formaatti perustuu välittömään intensiteettiin enemmän kuin kestoon. Pelaajat kohtaavat toisiaan kahdeksan minuutin jaksoissa – kolme jaksoa riittää otteluvoittoon – yhdellä syötöllä, tietyt pisteet lasketaan kertoimella kolme eikä vaihtojen välillä ole taukoja.
Tämä malli mahdollistaa rytmin tuottamisen ilman perinteisen ottelun fyysistä rasitusta ja vakuutti esimerkiksi Alex de Minaurin osallistumaan:
"Se on innostavaa ja erilaista, se antaa sinulle uuden näkökulman siihen, miten pisteitä pelataan. UTS-turnauksista maksetaan hyvin, mikä tekee niistä erittäin kilpailukykyisiä. Kaikki yrittävät voittaa ison shekin viikon lopussa, se motivoi kaikkia."
Nykyisin näytösottelut eivät enää ole vain pieniä välikkeitä keskellä välikautta. Ne toimivat yhtä aikaa lisätulon lähteenä, kokeilualustana lyhyemmille ja näyttävämmille formaateille sekä näkyvyyskanavana pelaajille aikana, jolloin virallisen kauden pitäisi antaa tilaa levolle.
TENNIS RISTEYSKOHDASSA: SÄÄDELLÄKÖ VÄLIKKAUTTA VAI HYVÄKSYÄKÖ NÄYTÖSOTTELUT?
Vuosien mittaan tennis on ajautumassa kohti välikautta, joka muistuttaa enemmän kaupallista hyödyntämisjaksoa kuin todellista taukoa.
Joulukuusta, jota aiemmin pidettiin arvokkaana hengähdyskuukautena, jolloin tennis jäi taka-alalle, on tullut yhä tiiviimpi näytösotteluiden, kokeellisten formaattien ja show’hun viritettyjen tapahtumien kuukausi.
Kysymys kuuluu nyt: pitäisikö tenniksen kansainvälisten toimielinten suojella välikautta vai antaa tilaa näille tapahtumille, jotka kiilaavat esiin yksitoista kuukautta kestäneen intensiivisen kilpailukauden jälkeen?
"Tennis ansaitsee oikean välikauden"
Monien pelaajien mielestä vastaus on ilmeinen. Kolminkertainen Grand Slam -finalisti Alexander Zverev on toistanut viestiään: "Meistä tuntuu, että pelaamme yhä enemmän, ja kalenteri on tiheämpi kuin koskaan. Tennis ansaitsee oikean välikauden."
Top 30 -pelaaja Tallon Griekspoor pitää varansa: "Yleensä yritän olla pelaamatta liikaa näytösotteluita, koska meillä ei ole paljon aikaa levätä."
Kyse on siis aidosta katkaisujaksosta, joka on kaukana neljästä kuuteen viikkoon kutistuvasta ajasta, jota nakertavat jatkuvasti lisävelvoitteet. Paradoksi on kuitenkin valtava: ne, jotka kritisoivat kestämätöntä kalenteria, ovat usein samoja nimiä näytösottelujen julisteissa.
"Se on hyvin erilaista, pidämme vain hauskaa tennistä pelaten"
Selvin esimerkki on Carlos Alcaraz, joka joutuu usein puolustautumaan medialle valituksistaan kalenterista ja samanaikaisesta osallistumisestaan eri näytösotteluihin:
"Näytösottelut ovat erilaisia kuin viralliset turnaukset. Virallisissa turnauksissa täytyy pysyä todella keskittyneenä ja tehdä fyysistä työtä 15 tai 16 päivää putkeen. Täällä pidämme vain hauskaa tennistä pelaten yhden tai kahden päivän ajan."
Tästä huolimatta välikaudesta on tulossa myytti: pelaajien palautumis- ja valmistautumisaika lyhenee, kun päiviä kuluu pois harjoituskentiltä.
NBA:han verrattavan pitkän tauon (lähes neljä kuukautta lepoa, valmistautumista tai palautumista) kuvitteleminen pakottaisi toimielimet uudistamaan kalenterin, poistamaan turnauksia ja muuttamaan laajalti tunnettujen tapahtumien päivämääriä.
ATP vähentää vähitellen ATP 250 -turnausten määrää (38:sta 29:ään vuosien 2015 ja 2025 välillä, ja jatkossa tavoitteena vain 10 turnausta), mutta tämä kehitys on lähinnä hienosäätöä, jolla pyritään varmistamaan parhaiden pelaajien osallistuminen suurimpiin tapahtumiin. Se ei liity mitenkään näytösotteluiden lisääntymiseen, joka nakertaa välikautta.
Yhteisen äänen puute
Toinen lukko liittyy järjestelmän ytimeen: pelaajien asemaan. Toisin kuin jalkapalloilijat tai koripalloilijat, he eivät ole seuran tai liigan palveluksessa. He ovat omia työnantajiaan ja vapaita sitoutumaan sinne, minne haluavat.
ATP:n puheenjohtaja Andrea Gaudenzi muistutti: "Pelaajamme voivat päättää omasta kalenteristaan. Jotkut valitsevat näytösotteluissa pelaamisen. Kautta voi lyhentää, mutta he voivat myös päättää pelata vähemmän näytösotteluita ja levätä enemmän."
Lause tiivistää koko ongelman: toimielimillä ei ole oikeudellisia keinoja rajoittaa näytösotteluita tai määrätä pakollista taukoa.
Miten pelaajilta voisi tällöin odottaa, että he luopuvat erittäin tuottavista tapahtumista, joissa he ansaitsevat joskus yhdessä viikonlopussa yhtä paljon kuin joissakin turnauksissa useiden otteluiden jälkeen?
Mielipiteet jakautuvat, malli muuttuu
Jopa PTPA (Professional Tennis Players Association), jota usein pidetään pelaajien yhteisen äänen toivona, kamppailee saadakseen kaikki samalle linjalle.
Huippupelaajat haluavat maksimoida tulonsa ja näkyvyytensä, top 100:n ulkopuoliset pelaajat tarvitsevat lisätuloja, instituutiot haluavat suojella omaa kalenteriaan ja yksityiset promoottorit hyödyntävät sääntelyn puutetta välikauden osalta.
Tuloksena on, että jokainen etenee omaan suuntaansa, eikä selkeää ratkaisua näy.
Tennis on siten tilanteessa, joka toistaiseksi sopii kaikille, mutta saattaa ajan myötä heikentää pelaajia ja hämärtää kalenterin selkeyttä. Pitkä kausi, tauko joka ei enää ole tauko, yhä moninaisemmat näytösottelut: malli muuttuu ilman, että asiasta käydään todellista, loppuun vietyä keskustelua.
VÄLIKAUDEN JA NÄYTÖSOTTELUJEN VÄLILLÄ – TASAPAINO, JOKA ON UUDISTETTAVA
Joulukuun näytösotteluiden voimistuva asema herättää kysymyksiä välikauden todellisesta merkityksestä tenniksessä. Alun perin lepojaksoksi ajateltu aika kutistuu yksityisten tapahtumien paineessa, joita on vaikea säädellä, sillä pelaajat ovat vapaita tekemään oman kalenterinsa.
Pidemmän lepojakson ja mallin, jossa näytösottelut olisivat tiukemmin säänneltyjä, välillä ei ole tehty minkäänlaista valintaa. Välikauden tulevaisuus riippuu siitä, kykenevätkö toimielimet sovittamaan yhteen palautumisen, taloudelliset realiteetit ja show’n kehittymisen.
Tennistä repivä paradoksi: uupuneet pelaajat ja tukossa oleva kalenteri, mutta näytösotteluita yhä enemmän 
Tulevien mestareiden valmennus: ranskalaisen julkisen mallin hiipuminen yksityisakatemioiden puristuksessa 
Uhkaako padel tennistä? Sukellus vallankumoukseen, joka horjuttaa vallitsevaa järjestystä 
Selvitystyöt - Saudi-Arabia, loukkaantumiset, sota ja liiketoiminta: TennisTemplen paljastamat tenniksen kiehtovat kulissit